Mikä ihmeen rapu?

Laajimmin Suomen vesistöihin levinneet rapulajit ovat jokirapu (Astacus astacus) ja täplärapua (Pacifastacus leniusculus). Suomalaiset rapulajit muistuttavat suuresti toisiaan, mutta kokenut ravustaja erottaa lajit helposti.

Jokirapu

Jokirapua kutsutaan yleensä ravuksi, jokiäyriäiseksi tai jaloravuksi. Jokirapu kasvaa luonnonvesissä normaalisti 10-12 sentin pituiseksi ja isoimmat pyydystetyt yksilöt ovat olleet jopa 17-18 sentin mittaisia.

Jokiravun kuori on karkeampi kuin täpläravun ja jokiravulla on kyljissään pienet piikit, jotka tuntuvat selvästi sormella koskettaessa. Jokiravun väritys vaihtelee elinympäristön mukaan tummanruskean, mustan, vaaleanruskean, sinisen, punaisen ja jopa valkean välillä. Jokiravun sakset ovat suhteellisesti pienemmät kuin täpläravulla ja naaraan sakset pienemmät kuin koiraalla, mutta naaraan pyrstö on puolestaan leveämpi kuin koiraan pyrstö.

Täplärapu

Täplärapu on lajikumppaniaan vankkarakenteisempi ja sen sakset sekä hartiat ovat suhteellisesti suuremmat. Täpläravun saksenhangassa, peukalon tyvessä, on vaalea tai sininen täplä, joka erottuu sitä paremmin mitä isommasta ravusta on kysymys. Täpläravun saksien alapinta on usein kauniin tummanpunainen.

Täplärapu kasvaa hieman nopeammin kuin jokirapu ja voi saavuttaa sukukypsyyden jo 2-3 vuoden iässä (jokirapu vuotta myöhemmin). Täplärapu on myös agressiivisempi kuin jokirapu ja samoista elinaalueista kilpailtaessa se valtaa yleensä parhaat asuin- ja ruokailualueet.

Täpläravut kasvavat luonnonvesissä usein 12-14 sentin mittaisiksi, mutta tiheässä kannassa kasvu hidastuu. Täpläravut ovat väritykseltään hieman vaaleampia kuin jokiravut, mikä saattaa osin johtua kuoren sileydestä ja täpläravun puhtaudesta.

Miten ravut elävät?

Rapujen elintavat ovat kehittyneet miljoonien vuosien aikana. Suomessa tavattavat rapulajit ovat sopeutuneet elämään puhtaissa ja kylmissä vesissä, joissa kasvukausi on vain muutaman kuukauden mittainen ja kylmä talvikausi kestää suuren osan vuotta.

Rapujen parittelu alkaa syksyllä, kun veden lämpötila laskee 10 ºC:n tienoille. Koiraat parittelevat mahdollisimman monen naaraan kanssa, jonka jälkeen naaraat laskevat mädin ja hautovat sitä seuraavaan kesä- tai heinäkuuhun saakka.

Ravunpoikaset aloittavat itsenäisen elämän muutaman päivän kuluessa kuoriutumisesta ja pyrkivät kasvamaan mahdollisimman nopeasti lisääntymiskokoon. Ravut kasvavat pyrähdyksenomaisesti kuorenvaihdoissa, joita pienillä poikasilla voi olla muutaman viikon välein ja aikuisilla jopa kaksi kesässä.

Kesäajan ravut viettävät reviiriään puolustaen, ravintoa etsien, talveen valmistautuen ja suven loppupuolen paritellen. Ravut ovat aktiivisia hämärässä ja viettävät päivänsä pesäkoloissaan.

Rapuruton lisäksi ravun vihollisia ovat kaikki pohjaeläimistä kiinnostuneet kalat, erityisesti ahven ja ankerias sekä kuivan veden pedoista mm. minkki ja saukko. Myös useat vesilinnut syövät rapuja.

Raputalous

Ravut ovat olleet perinteisesti maaseudulla asuvien ihmisten sivuelinkeino ja aikaisemmin jopa merkittävä osa tuloista kertyi muutaman viikon ravustuskauden aikana. Luonnonkantojen pyynnistä raputalous on levittäytynyt rapukantojen hoitoon ja istutuksiin sekä selkeästi elinkeinoon tähtääviin osiin, kuten ravunviljelyyn ja ravustusmatkailuun.

Ravunviljelymenetelmiä on vuosien saatossa kehitetty yhä tehokkaampaan suuntaan, josta parhaana esimerkkinä on ravun mädin haudonta keinotekoisesti ohjailtavassa lämpötilassa. Myös lammikkoviljelyn menetelmiä on kehitetty ja jopa tehoviljelyä sisätiloissa on kokeiltu kaupallisessa mittakaavassa.

Ravun asema ekosysteemissä

Ravun asema vesiekosysteemissä on mielenkiintoinen, koska sen rooli muuttuu iän ja kasvun myötä. Ravunpoikaset ovat saalistajia, jotka syövät sekä toisiaan että ranta-alueen muita eläimiä ja hyönteisiä.

Kun ravut kasvavat, ne rauhoittuvat ja alkavat aikuisiässä käyttää ravinnokseen pääosin pohjaan vajonnutta eloperäistä ainesta ja siinä eläviä pieneliöitä. Aikuiset saalistavat kuitenkin myös elävää ravintoa, kuten pienempiä jo kuortaan vaihtaneita rapuja.

Ravut ovat pohjaeläimiä ja niiden koko on selvästi suurempi kuin minkään muun pohjalla elävän lajin. Ravut muuttavatkin vesistön pohjaan vajoavan eloperäisen aineksen tehokkaasti arvokkaaksi rapumassaksi.

Ravuilla on suhde myös joihinkin vedessä ja vesirajassa ruokaileviin eläimiin, kuten minkkiin, saukkoon ja muutamiin vesilintuihin. Kaikki mainitut eläimet saalistavat rapuja ja varsinkin minkki on erityisen innokas ravunpyytäjä. Se saattaa jopa huvitella rapuveden rannalla keräämällä isoja rapukekoja rantamaastoon, mikä on rapukannalle tuhoisaa.

Ravut saattavat vaikuttaa myös vesistön kalkin määrään, sillä tiheä rapukanta saattaa toimia suomalaisissa vähäkalkkisissa vesissä merkittävänä kalkkivarastona. Rapujen kalkkikuoreen voikin olla sitoutuneena jopa 30 prosenttia vesistön kalkista.